Ehkä koronasta ja sen vaikutuksista on puhuttu jo liikaakin. Ehkä kuitenkaan ei, koska kaikki, joilta olen kysynyt, ovat nähneet, että monet asiat muuttuvat nyt pysyvästi.
Johtamisestakin on kirjoitettu ja puhuttu paljon, ansiokkaastikin. On pohdittu etäjohtamisen haasteita ja kriisijohtamisen periaatteita. On mietitty luottamuksen merkitystä ja analysoitu kasvokkain kohtaamisten tärkeyttä.
Johtamisen rakenteista ja paineesta niiden ajantasaistamiseen ei ole sattunut silmiini yhtään tekstiä. Onhan se tylsä aihe, niin kuin rakenteet aina, jos ja kun niitä verrataan siihen dynamiikkaan ja yllätyksiin, joita ihmisten kanssa toimiminen tuo jatkuvasti eteemme.
Tällöin kuitenkin unohdetaan, että rakenteet ovat se alusta, joka mahdollistaa dynamiikan ja yllätystenkin toimivan kohtaamisen ja rakentavan käsittelyn – kunhan rakenteet vastaavat toimintaympäristön ja strategian vaatimuksia.
Kun poikkeusaika on nyt muuttanut näin paljon työn tekemisen käytäntöjä, on perusteltua olettaa, että normaalioloihin suunnitellut rakenteet toimivat tällä hetkellä vähintäänkin osaoptimaalisesti, luultavasti varsin huonosti.
Millä tavalla johtamisen rakenteita sitten pitäisi muuttaa, että ne tukisivat toimintaa näissäkin oloissa? Jotta pystyisimme vastaamaan tähän, pitää ensin määritellä, mitä tarkoitamme johtamisen rakenteilla.
Pelkistäen voisi sanoa, että johtamisen rakenteet kiteytyvät johtamisjärjestelmässä. Tavallisesti se sisältää kuvaukset organisaation rakenteesta, toiminnan sujuvaan hoitamiseen vaadittavista rooleista ja roolien vastuista, prosesseista, joissa roolit asemoituvat suhteessa toisiinsa, foorumeista, joissa luodaan ja koordinoidaan prosessien sisäisiä ja niiden rajat ylittäviä toimintoja ja johtamisen periaatteista sekä väistämättä myös organisaation sisäisestä kommunikaatiosta.
Kun tarkastelemme johtamisjärjestelmän yksittäisiä osia, alamme nähdä, missä ja millaisia muutoksia näissä oloissa toimiva johtaminen edellyttää. Ne ovat luonnollisesti tapauskohtaisia, mutta joitakin ennustettavia yhtäläisyyksiäkin löytyy.
Kun esimerkiksi tiedämme, että normaalimaailmassakin prosessimaisesti toimivien organisaatioiden kipupisteet kiteytyvät aina samoihin kolmeen asiaan: epäselviin rooleihin ja vastuisiin, standardoimattomaan kommunikaatioon ja ad-hoc toimeksiantoihin, voimme melkoisella varmuudella ennustaa, että näissä kohdissa ilmenevät toimimattomuudet ovat vain korostuneet nyt.
Jotkut organisaatiot ovat jo huomanneet näitä oireita ja tulkinneet ne oikein johtamisen rakenteiden jälkeenjääneisyydestä johtuviksi. Olisiko sinunkin organisaatiollasi aika ottaa ne tarkasteluun ja päivittää tähän päivään?